Ajattelinpa sitten minäkin alkaa bloggaamaan tai jotain sinne päin. Jospa tänne jotain saisi kirjoiteltua aina silloin tällöin kuvien kera.

Se on tuo aika, joka rientää niin hopusti ettei perässä pysy. Nyt kun ajattelee taaksepäin, niin minne on häipynyt yhdeksän vuotta elämästäni - 9 vuotta -. Sen ajan olen asunut täällä Kaakkois-Suomessa - siis minä - lappilainen henkeen ja vereen, joka on aina sanonut, että minun etelä on Oulussa. Nyt asun meren läheisyydessä ja matkaa on itänaapuriin vettä pitkin vain 30 km.

Siitä ajasta vielä; olen ollut työkyvyttömyys eläkkeellä viitisen vuotta ja olen saanut tässä ajassa 3 lastenlasta, jotka ovat minulle maailmaan tärkeimmät, olen saanut yhden rakkaan miniän ja tietysti sen miehen, jonka takia olen tänne muuttanut.

Käsitöitä voin kuitenkin tehdä ja liikeneehän niitä myyntiinkin asti aina silloin tällöin. Ei ne paljon maksa, kunhan langan hinnan saan ja ehkä pienen juustoi nokareen leivän päälle lisukkeksi. Myös Isäntä tekee erilaisia puutöitä aina tarpeen mukaan. 

Oppaana ja turvana minulla on Taivaallinen Isämme ja hänen sanansa Raamatussa. Usko antaa minulle voimaa kestää kaikki kipuni ja rukouksessa saan kantaa huoleni ja murheeni hänelle. 

 

Isännän tekemät kuksat ja kahvilusikka

Nyt lopetan ja jatkan sitten myöhemmin. Siunausta ja Herran varjelusta!

- LapinMuori -