Viikon päästä sitten lähdemme kotiseudulleni noin kuukauden ajaksi. Eihän meillä mikään kiire ole sieltä pois kun toinen on työkyvyttömyys eläkkeellä ja toinen on työtön. Oltaisiin lähdetty jo viikkoa aikaisemmin, mutta kun ei ole sitä vähääkään rahaa lähteä ajelemaan pohjoista kohti.

Nytkin on tilillä vain 15 € ja sillä pitäisi viikon ruuat ostaa - ei hyvältä näytä. Luotan kuitenkin rukouksen voimaan ja siihen, että Jumala järjestää niin että saamme ruokaa. Onneksi meillä on pakasteessa senverran, että ei nälkä iske ja jauhoja on kaapissa, jotta voimme leipoa pullaa ja leipää. Kyllä Jumala omistaan huolen pitää.

Ostan aina kaupassa käydessäni - eli sillloin kun saan eläkkeen - ylimääräisiä tuotteita ruokaa, joissa on -30% tai -50% laput ja laitan pakkaseen. Nytkin ne ovat tarpeen. Aina kuin ihmeen kautta niitä kaupasta löytyy. Jällleen turvaan Jumalan johdatukseen ja armoon.

Olemme seuranneet talitintti pariskunnan pesäpuuhia siitä saakka kun alkoivat rakentaa pesää. Meillä on pihassa 4 linnunpönttöä ja vain yhteen tuli talitintti pariskunta pesimään. Pari viikkoa rakensivat pesää ja siiten alkoi hautominen. Uros kantoi naaraalle ruokaa niin paljon kuin vain ehti. Nyt siellä pöntössä on poikaset ja kumpikin ruokkivat auringon noususta auringon laskuun poikasiaan. Luultavasti emme ehdi nähdä kun poikaset lähtevät pesästä. On se niin hupaisaa ja mielenkiintoista katsella lintujen touhua  ja ajatella kuinka meidän Taivaallinen Isämme pitää huolen pienimmistään.

Kunpa tällä reissulla näkisin pienokaisia - on niin ikävä, että sydäntä särkee. Olen miettinyt, että olikohan sittenkään oikea ratkaisu muuttaa näin kauas omasta perheestä ja läheisistä. Eihän täällä ole ketään, kelle voisin näistä asioista puhua eikä ole niitä, joille voisin rakkauttani antaa. On vain tämä kova, sydäntä särkevä ikävä.

Hyvää kesää kaikille. Herra siunatkoon meitä!
- Lapinmuori _