Hyvää huomenta ja Herran siunaamaa päivää kaikille.

Viikko sitten kotiuduttiin kotiseudulta ja ajatukset ovat vieläkin sekaisin ja suru valtaa aina välillä. 

 Äiti pääsi Taivaan kotiin 19.8 ja senjälkeen saatettiin äiti haudan lepoon niin pian kuin mahdollista. Siunaustilaisuus oli 30.8. Ei onnistunut meidän lähtö takaisin kotiin vaan piti vielä kaikki tämä kokea. Äitin syöpä oli levinnyt joka paikkaan, että mitään ei enää voitu tehdä, vaan tehtiin saattohoitopäätös 13.8. Siunaustilaisuus oli kaunis ja lämminhenkinen. On niin ikävä äitiä. Äiti oli 84 vuotias, mutta oli vanhemmat minkä ikäisiä tahansa, niin aina he ovat äiti ja isä, siitä se ei koskaan muutu.

Tulee aina välillä hetkiä, jolloin olen aikeissa soittaa äidille ja kysyä jotain asiaa, kunnes huomaan, etteihän äiti ole enää maan päällä.

Jatkan tätä kirjoitusta 7.10. Olen parin viikon päästä lähdössä kotiseudulle äidin perunkirjoitukseen ja laittamaan äidin vaatteita pois. Äidin kaikki vaatteet poltetaan. Näin on meidän viiden lapsen toive. Yhä edelleen on äitiä kova ikävä ja aina kun kuorossa lauletaan jokin laulu, joka tuo äidin mieleen niin kyyneleethän ne virtaa pitkin kasvoja. 

Lopettelen nyt tähän ja kirjoittelen taas joku päivä.