Sainpa tännekin aikaiseksi kirjoitella pitkästä, pitkästä aikaa, tai ainakin siltä tuntuu. Kevät alkaa pikkuhiljaa tekemään tuloaan ja siemenluetteloita olen ahkerasti selannut. Olenpa jo muutamia siemenpusseja tilannutkin ja onhan noita siemeniä tullut taas kylvettyä kasvamaan .

Raamatussakin sanotaan, että kylväjä kylvää, mutta Luoja antaa sadon - ja näinhän se on. Ilman Luojan antamaa satoa emme jaksaisi emmekä voisi elää täällä maan päällä. Luojamme antaa meille sadon rukouksen kautta, olen sen itse taas jälleen kerran todennut. Kun muutin tänne Kaakkois-Suomeen, ja jäätyäni sairauseläkkeelle, niin olen rukoillut kuusi vuotta, että Jumala antaisi minulle hengellisen ystävä, jonka kanssa voisin käydä hengellisissä tilaisuuksissa -  ja nyt olen sellaisen löytänyt, eikä ollut kaukana - asuu tien toisella puolella kuin missä me asumme. Halleluja, kiitos Herran! Näin meitä kuullaan ja rukouksiimme vastataan Jumalan ajalla - ei meidän. 

Meillä alkaa kuorossa olla pääsiäiskiireet, esiinnymme joka päivä jossain kirkossa tai tapahtumassa. Lauluja on paljon opeteltavana, mutta kyllä ne oppii kun kuitenkin pystyy itse soittelemaan kotona ja harjoittelemaan itsekseen. 

Olin kolme viikkoa synnyinseudulla hoitamassa isää omaishoitaja veljeni vapaiden aikana ja vielä viikon siitä ylikin. Isällä on kovasti mennyt alzheimer eteenpäin muutamassa kuukaudessa. Saas nähdä kuinka kauan voi pitää kotona. Veljelleni se tulee kovin raskaaksi, kun ei voi käydä missään ja isä ei lähde mihinkään. Tosi hankala tilanne. Täytyy katsoa vielä kesä ja sitten on tehtävä erilaisia ratkaisuja. 

Äidin perinnönjako on vielä kesken ja minun rahallinen osuuteni menee ulosottoihin - niistä ei voi kuulemma välttyä. Harmi vain sinänsä, että äidin rahat menevät minun velkoihin, jotka eivät millään tavalla ole äidin aikaansaannoksia vaan pelkästään minun typeryyden takia. Surettaa tosi paljon. Tiedän, että äiti antaa anteeksi, mutta silti on paha olo. Eihän niitä rahoja paljon ole, vain muutama tuhat euroa/lapsi - onneksi.

Jumala suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat,
joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, minkä voin
ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
(Paul Tillich)