Jalkakivut senkun vaan jatkuvat. Olen  nyt käynyt 3 kertaa terveyskeskuksessa ja joka kerta lääkitys  kovenee samassa suhteessa kuin kivutkin.  Nyt viimeisellä kerralla sentään laitettiin lähete ortopedille. Kepin kanssa kävely helpotta liikkumista, mutta autolla ajo on tosi kivuliasta kun kaasujalka on juuri se kipeä jalka.

Nuorin poika on tulossa ensi viikon maanantaina 3 lapsen (7 v, 5v, 2,½v) muutamaksi päiväksi kylään. Miniä ei pääse kun on töissä. Siinä sitä sitten on touhua ja tohinaa. Mies ei oikein tykkää koko hommasta kun luulee, että minä väsytän itseni, vaikka asia on toisinpäin - virkistyn kivuilta ja mieleltä.

Pienokaiset olivat pari viikkoa sitten paremman mummon luona viikon ilman äitiä ja isää. Minäkin toivoisin että pienokaiset voisivat olla meillä ilman vanhempiaan viikon lomalla, mutta se ei onnistu ainakaan nyt ja miniähän ei päästä lapsia meille yksinään kun pelkää, että saan sydänkohtauksen, kun minulla on tahdistin. Mutta onneksi on se parempi mummola, jossa hoidetaan lapset hyvin.

Joskus - tai aika usein - tuntuu niin pahalta, kun en ole saman arvoinen mummo kuin miniän äiti on. Miniä hehkuttaa facebookissa kuinka lapset ovat mummolassa lomalla ja kuinka heillä on kivaa siellä, mutta eipä hehkuta silloin kun lapset ovat isänsä kanssa minun luonani.

”Herra on sorrettujen turva, hän on suoja ahdingon aikana. Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua.” (Ps. 9:9-10)

Tämä Raamatun kohta on sellainen, joka auttaa minua eteenpäin kaikissa asioissa, missä minulla on ongelmia. Ehkäpä kerran kärsimykseni ja murehtimiseni loppuu ja silloin saan nähdä Vapahtajan, joka ottaa kaikki murheeni pois. 

”Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.” (Ps. 147:3)

images.jpg

Herran siunausta teille kaikille!