sunnuntai, 7. lokakuu 2018

Äiti

Hyvää huomenta ja Herran siunaamaa päivää kaikille.

Viikko sitten kotiuduttiin kotiseudulta ja ajatukset ovat vieläkin sekaisin ja suru valtaa aina välillä. 

 Äiti pääsi Taivaan kotiin 19.8 ja senjälkeen saatettiin äiti haudan lepoon niin pian kuin mahdollista. Siunaustilaisuus oli 30.8. Ei onnistunut meidän lähtö takaisin kotiin vaan piti vielä kaikki tämä kokea. Äitin syöpä oli levinnyt joka paikkaan, että mitään ei enää voitu tehdä, vaan tehtiin saattohoitopäätös 13.8. Siunaustilaisuus oli kaunis ja lämminhenkinen. On niin ikävä äitiä. Äiti oli 84 vuotias, mutta oli vanhemmat minkä ikäisiä tahansa, niin aina he ovat äiti ja isä, siitä se ei koskaan muutu.

Tulee aina välillä hetkiä, jolloin olen aikeissa soittaa äidille ja kysyä jotain asiaa, kunnes huomaan, etteihän äiti ole enää maan päällä.

Jatkan tätä kirjoitusta 7.10. Olen parin viikon päästä lähdössä kotiseudulle äidin perunkirjoitukseen ja laittamaan äidin vaatteita pois. Äidin kaikki vaatteet poltetaan. Näin on meidän viiden lapsen toive. Yhä edelleen on äitiä kova ikävä ja aina kun kuorossa lauletaan jokin laulu, joka tuo äidin mieleen niin kyyneleethän ne virtaa pitkin kasvoja. 

Lopettelen nyt tähän ja kirjoittelen taas joku päivä.

sunnuntai, 5. elokuu 2018

Ylämäki - alamäki

Olen nyt ollut kotiseudulla kaksi kuukautta hoitamassa vanhempieni asisoita kuntoon. Vihdoin ja viimein kun sain asiat kotipalvelun ja kotisairaanhoidon kanssa rullaamaan, niin tulikin takapakkia. Äiti joutui sairaalaan ja nyt epäillään pahanlaatuista kasvainta. Tutkimukset ovat vielä kesken, joten emme tiedä minkälaatuinen kasvain todellisuudessa on.

 

Tämä on ollut elämäni raskain kesä tähän asti ja olen selvinnyt päivästä toiseen vain luottamalla Jumalaan ja hänen armoonsa. Luottamalla siihen, että Hän tietää parhaiten mitä tehdään ja Hän on luonamme aina vaikka olisi kuinka vaikeaa.

 

Nyt olisi tarkoitus lähteä etelää kohti viikon kuluttua. v

Tämä laulu lohduttaa ja antaa voimia aina vain.

Päivä vain ja hetki kerrallansa

https://www.youtube.com/watch?v=erYyzpxPFbQ

Palaan asiaan myöhemmin. Herra meitä siunatkoon.

 

 

 

 

 

maanantai, 28. toukokuu 2018

Kotiseutuni, oi...

Viikon päästä sitten lähdemme kotiseudulleni noin kuukauden ajaksi. Eihän meillä mikään kiire ole sieltä pois kun toinen on työkyvyttömyys eläkkeellä ja toinen on työtön. Oltaisiin lähdetty jo viikkoa aikaisemmin, mutta kun ei ole sitä vähääkään rahaa lähteä ajelemaan pohjoista kohti.

Nytkin on tilillä vain 15 € ja sillä pitäisi viikon ruuat ostaa - ei hyvältä näytä. Luotan kuitenkin rukouksen voimaan ja siihen, että Jumala järjestää niin että saamme ruokaa. Onneksi meillä on pakasteessa senverran, että ei nälkä iske ja jauhoja on kaapissa, jotta voimme leipoa pullaa ja leipää. Kyllä Jumala omistaan huolen pitää.

Ostan aina kaupassa käydessäni - eli sillloin kun saan eläkkeen - ylimääräisiä tuotteita ruokaa, joissa on -30% tai -50% laput ja laitan pakkaseen. Nytkin ne ovat tarpeen. Aina kuin ihmeen kautta niitä kaupasta löytyy. Jällleen turvaan Jumalan johdatukseen ja armoon.

Olemme seuranneet talitintti pariskunnan pesäpuuhia siitä saakka kun alkoivat rakentaa pesää. Meillä on pihassa 4 linnunpönttöä ja vain yhteen tuli talitintti pariskunta pesimään. Pari viikkoa rakensivat pesää ja siiten alkoi hautominen. Uros kantoi naaraalle ruokaa niin paljon kuin vain ehti. Nyt siellä pöntössä on poikaset ja kumpikin ruokkivat auringon noususta auringon laskuun poikasiaan. Luultavasti emme ehdi nähdä kun poikaset lähtevät pesästä. On se niin hupaisaa ja mielenkiintoista katsella lintujen touhua  ja ajatella kuinka meidän Taivaallinen Isämme pitää huolen pienimmistään.

Kunpa tällä reissulla näkisin pienokaisia - on niin ikävä, että sydäntä särkee. Olen miettinyt, että olikohan sittenkään oikea ratkaisu muuttaa näin kauas omasta perheestä ja läheisistä. Eihän täällä ole ketään, kelle voisin näistä asioista puhua eikä ole niitä, joille voisin rakkauttani antaa. On vain tämä kova, sydäntä särkevä ikävä.

Hyvää kesää kaikille. Herra siunatkoon meitä!
- Lapinmuori _

 

sunnuntai, 6. toukokuu 2018

Vuodatusta

Meillä on aika tiivis tahti nyt kun pitää saada kaikki kotosalla (eihän tämä minun varsinainen koti ole vaan on paikka, missä minä asun) valmiiksi ennenkuin lähtee pohjoiseen. Ei Isäntä kylläkään ole puhunut yhtään mitään lähdöstä enkä minä ole kysellyt. Kyllä minä ainakin aion lähteä junalla yksin.

Se on taas ikävä kun äitienpäivä lähestyy ja lapset sekä pienokaiset soittelevat, luultavasti. Vanhin poika soittaa aina illalla kun Norjassa ei ole äitienpäivä samaan aikaan, niin ei kiireinen mies aina muista milloin on äitienpäivä Suomessa.

Toivoisin niin kovasti, että poika perheineen Pohjois-Pohjanmaalta tulisi edes kerran täällä käymään lasten ja miniän kanssa - mutta se on varmaankin toteutumaton toive. Tätä asiaa rukoilen päivittäin Jumalalta, mutta vastausta en vielä ole saanut. Ilmeisesti minun on tyytyminen tähän asiaan, eikä pullikoida Jumalan tahtoa. vastaan. Hän kuitenkin tietää mikä minulle on parasta.

Poika kyseli puhelimessa toissapäivänä, että miksi et ole käynyt. Yritin selitellä jotain rahasta, mutta näistä kovista kivuista ja kävelyvaikeuksista en puhunut mitään, koska en halunnut huolestuttaa heitä heidän omien murheidensa lisäksi. Usein sitä vaan tuntee itsensä niin huonoksi ja hylätyksi kun katselee miniän laittamia kuvia Kainuusta eli toisesta (ensimmäinen) mummolasta. Olen niin kovasti surullinen aina kuvia katsoessani. Kyllähän minäkin laittaisin kuvia facebookiin, mikäli pienokaiset täällä kävisivät.

Henkilön Raamattuhetki.fi kuva.

Tässäpä oli taas vuodatusta. (onhan tämän blogin nimi vuodatus ;)

-Lapinmuori-

perjantai, 27. huhtikuu 2018

Kevät hommia

Meillä on menossa pihan ja kukkapenkkien siivousta. Samalla perustamme uutta kukkamaata ja poistamme vanhoja havuja pois kun ovat menneet niin rumiksi ja ruskeiksi. Mietiimme, mitä mihinkin laitetaan ja mitä ostetaan uutta. Kyllähän uutta haluaisi ostaa vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon, mutta kun rahaa ei ole, niin täytyy tyytyä entisiin ja niiden jakamiseen.

Meillä kasvoi etupihalla tuivio, joka oli erittäin ränsistynyt ja ruma. Olen sitä tässä talossa katsellut yhdeksän vuotta ja joka vuosi olen vihjaillut, että se pitäisi poistaa. Ei ole mies ollut kovin innostunut poistamaan sitä, kun on ollut hänen istuttama silloin kun on talo rakennettu. Kyllähän siitä nytkin käytiin aikamoinen vääntö melkein riitaan saakka, mutta viimein Isäntä tuumas, että hänpä hakee sitten sakset ja lapion ja ottaa sen pois kun kerran emäntä niin haluaa. Itsekseni virnuilin, mutta en näyttänyt ilmettäni Isännälle. Sakset ja lapio senkuin viuhuivat kun tuivio sai kyytiä. Varovasti kysyin, että mitä teet havun oksilla - Isäntä tuumasi yksikantaan, että teen niistä haketta kukkapenkkeihin. Se oli siinä ja nyt se rumilus on pois.

Toinen keskustelua aiheuttanut poisto oli iso ja ruma marja-aronia etupihalta. Niitä on kaksi, mutta tämä on ollut jo muutaman vuoden heikko eikä ole oikein jaksanut kasvattaa uusia oksia. Kyllä sekin sitten muutaman viikon kuluttua lähti, kun siitä muisti joka päivä puhua.

Pihan ja puutarhan hoito on meille molemmille mukavaa hommaa ja kun on kaksi itsepäistä ihmistä niin aina välillä tulee riitoja tai ainakin sanaharkkaa. Sitten me olemme muutaman hetken mykkäkoulussa, mutta kyllä se tilanne vähitellen laukeaa eikä niistä sitten enää puhuta. Minä aina välillä muistutan, että katso nyt kun on kivan näköistä kun se rumilus on poissa ja kyselen, että mitähän siihen laitettaisiin uutta tai vanhaa kasvamaan.

Pihansiivous terveisin
-Lapinmuori-