perjantai, 16. elokuu 2019

Kuka huolehtii ja hoitaa?

Tässä kun olen vain kuluttanut päiviäni näiden kipujen kanssa, niin on ollut aikaa miettiä kaikenlaisia asioita. Yksi asia, joka nousee tällä hetkellä kaikista syvemmin esiin on se, että äidin kuolemasta tulee 19.8 kuluneeksi vuosi. Kertaan niitä hetkiä nyt päivä päivältä ja muistelen niitä asioita, mitä äiti pystyi sanomaan aina uloshengityksen mukana. Muistan äidin ilmeitä ja eleitä - muistan äidin kyyneleet silmissä - muista laulut, joita hänelle laulelin.

Hoitaminen on se, jota olen miettinyt myös paljon. Äiti kasvattaa vauvan mahassaan, äiti synnyttää vauvan kipujen kanssa. Äiti valvoo ja hoitaa sairasta lasta, mutta tekee silti päivisin muut työt ja hoitaa muut lapset siinä ohessa, mikäli niitä on. Äiti huolehtii ja opettaa lasta toimimaan itsenäiseti - käymään potalla, syömään ja pukemaan itse. Äiti huolehtii silloinkin kun lapsi lähtee päiväkotiin ja kouluun. Aina on huoli lapsesta ja että mitenkähän se lapsi siellä pärjää.

Lapsi kasvaa ja aikustuu ja muuttaa pois kotoa - silloinkin äiti huolehtii. Lapsi löytää puolison ja he menevät naimisiin ja alkavat elämään omaa elämäänsä ja jälleen äiti huolehtii, että mitenkähän he pärjäävät - nyt on tullut jo me-muoto eli on kaksi ihmistä, joista äiti huolehtii - miniä/vävy.

Lapsen perheeseen syntyy ensimmäinen lapsi ja jälleen äiti huolehtii, että osaakohan he hoitaa lasta. Ja näin se ketju vaan lisääntyy ja äidille tulee lisää huolehtimista.

Äiti vanhenee ja sairastuu - lapsilla on oma elämä - kuka silloin huolehtii ja hoitaa äitiä/isää. Nämä edellä olevat asiat pätevät samalla tavalla isään - ei isäkään osaa olla huolehtimasta jälkeläisistään vaikkakin miehet eivät sitä niin paljon näytä päälle päin.

Kuvahaun tulos haulle heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen sillä hän pitää teistä huolen

 

 

 

 

 

torstai, 25. heinäkuu 2019

Hälinää - hulinaa

Pikkuiset kävivät isänsä kanssa kylässä. Olivat kolme yötä - kaksi kokonaista päivää. Lyhythän se aika oli, mutta kiva kun kävivät. Kepin ja kipujen kanssa tein ruokaa ja leikin lasten kanssa, sen minkä pystyin. Käytiin me vähän retkelläkin.

Ensinhän lapset olivat paremman mummon luona viisi päivää. Nyt taas näkyi fb:ssa, että parempi mummo on kylässä lasten luona. Hehkutus oli taas suurta - eipä siinä sitten muuta kuin kyynelsilmin jälleen tämä huono mummo katsoi videon pätkää ja lapsukaisia - tuntuu niin tosi pahalta. Eipä sieltä miniän puolelta tule edes koskaan soittoa, että mitenkä sinä jaksat. Poikakin soittaa aina silloin kun miniä ei ole paikalla, yleensä autosta kotimatkallaan.

Kivut ovat edelleen tosi kovat ja kovat on lääkkeetkin. Pää on sekaisin ja ajatus ei oikein kulje - puhekin välillä sammaltaa, mutta Jumala ei ole antanut mitään minun elämääni, millä ei olisi jotain tarkoitusta. Toisinaan vain mietin, että mitähän tarkoitusta näillä kaikilla vastoinkäymisillä ja kivuilla on? Onko tämä jo liikaa? Onko Jumala hylännyt minut?

Usko on varsin tiukalla nykyisin. Mutta kun ottaa Raamatun käteen ja lukee sieltä jotain, niin aina sieltä löytyy teksti, että Jumala rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen, eikä Hän ole minua hylännyt.

Heittäkää kaikki murheenne Hänen kannettavakseen sillä Hän pitää teistä huolen.
1.Piet.5:7

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.

 

tiistai, 9. heinäkuu 2019

Kipuja, kipuja, kipuja

Jalkakivut senkun vaan jatkuvat. Olen  nyt käynyt 3 kertaa terveyskeskuksessa ja joka kerta lääkitys  kovenee samassa suhteessa kuin kivutkin.  Nyt viimeisellä kerralla sentään laitettiin lähete ortopedille. Kepin kanssa kävely helpotta liikkumista, mutta autolla ajo on tosi kivuliasta kun kaasujalka on juuri se kipeä jalka.

Nuorin poika on tulossa ensi viikon maanantaina 3 lapsen (7 v, 5v, 2,½v) muutamaksi päiväksi kylään. Miniä ei pääse kun on töissä. Siinä sitä sitten on touhua ja tohinaa. Mies ei oikein tykkää koko hommasta kun luulee, että minä väsytän itseni, vaikka asia on toisinpäin - virkistyn kivuilta ja mieleltä.

Pienokaiset olivat pari viikkoa sitten paremman mummon luona viikon ilman äitiä ja isää. Minäkin toivoisin että pienokaiset voisivat olla meillä ilman vanhempiaan viikon lomalla, mutta se ei onnistu ainakaan nyt ja miniähän ei päästä lapsia meille yksinään kun pelkää, että saan sydänkohtauksen, kun minulla on tahdistin. Mutta onneksi on se parempi mummola, jossa hoidetaan lapset hyvin.

Joskus - tai aika usein - tuntuu niin pahalta, kun en ole saman arvoinen mummo kuin miniän äiti on. Miniä hehkuttaa facebookissa kuinka lapset ovat mummolassa lomalla ja kuinka heillä on kivaa siellä, mutta eipä hehkuta silloin kun lapset ovat isänsä kanssa minun luonani.

”Herra on sorrettujen turva, hän on suoja ahdingon aikana. Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua.” (Ps. 9:9-10)

Tämä Raamatun kohta on sellainen, joka auttaa minua eteenpäin kaikissa asioissa, missä minulla on ongelmia. Ehkäpä kerran kärsimykseni ja murehtimiseni loppuu ja silloin saan nähdä Vapahtajan, joka ottaa kaikki murheeni pois. 

”Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.” (Ps. 147:3)

images.jpg

Herran siunausta teille kaikille!

perjantai, 28. kesäkuu 2019

Keskeneräistä

Pari villatakkia odottaa, että saisin ne koottua ja laitettua napit. Syksyyn mennessä pitäisi olla valmista. Nämä vain tahtovat aina venyä työpöydällä, koska aina loytyy jotain mielenkiintoisempaa kudottavaa tai jokin mielenkiintoinen malli, jota täytyy heti kokeilla.

20190621_105348.jpg20190621_105438.jpg

Me ihmiset olemme Jumalan luomia yksilöitä, joita Jumala rakastaa ja armahtaa Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Olemme keskeneräisiä niin kauan kunnes otamme vastaan pelastuksen ja avaamme sydämemme Jeesukselle. Sydämen avaaminen on vaikeaa ja aina löytyy jokin syy, miksi emme ota armoa ja anteeksi antamista vastaan. On liian kiire, ei ole aikaa, en usko Jeesukseen jne. , syitä kyllä on - tekosyitä.

Myös minulla on ollut erinäisiä syitä, miksi en ole avannut sydäntäni aikaisemmin Herralle. Olen ollut keskeneräinen ihmislapsi, mutta viimein tuli se hetki, kun avasin sydämeni ja otin vastaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen. Olen yhä edelleen vuosien jälkeenkin keskeneräinen, mutta kerran kun pääsen taivaaseen, niin silloin olen täydellinen. Siihen asti yritän taapertaa Raamatun oppien mukaan ja sitä tietä mitä Jeesus mulle näyttää. Välillä kompastelen pahasti ja loukkaan itseni, mutta joka kerta Jeesus nostaa minut ylös ja osoittaa taas mihin suuntaan pitää kulkea.

Ota sinäkin vastaan meidän Herramme ja ylistä Häntä.

torstai, 20. kesäkuu 2019

Ohjeiden noudattaminen

Kun olemme ajelemassa autolla, niin miehelläni on tapana antaa erilaisia ohjeita ja huomautuksia hanttimiehen puolelta.

Hänellä itsellään ei ole korttia, joten toisinaan tulee pientä sanaharkkaa näistä ohjeista. Ohjeet tulevat liiasta nopeudesta, liian vaarallisesta kaistan vaihdosta, suojatien huomaattomuudesta, väärästä tienhaarasta kääntyminen jne. - kyllähän niitä riittää.

Tämähän on verrattavissa meidän Herraamme, Jeesukseen Kristukseen. Hänkin antaa meille erilaisia ohjeita ja neuvoja, joista sitten kapinoimme vastaan. Emme kuuntele Jeesuksen ääntä, vaan suljemme korvamme ja olemme tottelemattomia.

Jeesus ohjaa kuitenkin meitä aina oikein, olimmepa sitten mitä mieltä tahansa Hänen ohjeistaan. Kun hän pyytää meitä kääntymään vasemmalle, niin meidän pitää totella - ja kun Hän pyytää meitä pysähtymään, silloinkin meidän pitää totella. Aina tämä ei ole helppoa. Itse ainakin kapinoin vähän väliä, kunnes huomaan tehneeni väärä valinnan.

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra." (Jer. 29:11-14)

Tällä lyhyellä tekstillä toivotan siunattua juhannusta!

  • LapinMuori

    Olen 60+, Lapista kotoisin, uskossa oleva kahden pojan äiti, kolmen pienokaisen mummo, yhden naisen anoppi ja yhden miehen avovaimo. Asun tällä hetkellä Kymenlaaksossa, josta mieheni on kotoisin.
    Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja aikani kuluksi teen käsitöitä, joita aina silloin tällöin riittää myytäväksikin.