maanantai, 28. toukokuu 2018

Kotiseutuni, oi...

Viikon päästä sitten lähdemme kotiseudulleni noin kuukauden ajaksi. Eihän meillä mikään kiire ole sieltä pois kun toinen on työkyvyttömyys eläkkeellä ja toinen on työtön. Oltaisiin lähdetty jo viikkoa aikaisemmin, mutta kun ei ole sitä vähääkään rahaa lähteä ajelemaan pohjoista kohti.

Nytkin on tilillä vain 15 € ja sillä pitäisi viikon ruuat ostaa - ei hyvältä näytä. Luotan kuitenkin rukouksen voimaan ja siihen, että Jumala järjestää niin että saamme ruokaa. Onneksi meillä on pakasteessa senverran, että ei nälkä iske ja jauhoja on kaapissa, jotta voimme leipoa pullaa ja leipää. Kyllä Jumala omistaan huolen pitää.

Ostan aina kaupassa käydessäni - eli sillloin kun saan eläkkeen - ylimääräisiä tuotteita ruokaa, joissa on -30% tai -50% laput ja laitan pakkaseen. Nytkin ne ovat tarpeen. Aina kuin ihmeen kautta niitä kaupasta löytyy. Jällleen turvaan Jumalan johdatukseen ja armoon.

Olemme seuranneet talitintti pariskunnan pesäpuuhia siitä saakka kun alkoivat rakentaa pesää. Meillä on pihassa 4 linnunpönttöä ja vain yhteen tuli talitintti pariskunta pesimään. Pari viikkoa rakensivat pesää ja siiten alkoi hautominen. Uros kantoi naaraalle ruokaa niin paljon kuin vain ehti. Nyt siellä pöntössä on poikaset ja kumpikin ruokkivat auringon noususta auringon laskuun poikasiaan. Luultavasti emme ehdi nähdä kun poikaset lähtevät pesästä. On se niin hupaisaa ja mielenkiintoista katsella lintujen touhua  ja ajatella kuinka meidän Taivaallinen Isämme pitää huolen pienimmistään.

Kunpa tällä reissulla näkisin pienokaisia - on niin ikävä, että sydäntä särkee. Olen miettinyt, että olikohan sittenkään oikea ratkaisu muuttaa näin kauas omasta perheestä ja läheisistä. Eihän täällä ole ketään, kelle voisin näistä asioista puhua eikä ole niitä, joille voisin rakkauttani antaa. On vain tämä kova, sydäntä särkevä ikävä.

Hyvää kesää kaikille. Herra siunatkoon meitä!
- Lapinmuori _

 

sunnuntai, 6. toukokuu 2018

Vuodatusta

Meillä on aika tiivis tahti nyt kun pitää saada kaikki kotosalla (eihän tämä minun varsinainen koti ole vaan on paikka, missä minä asun) valmiiksi ennenkuin lähtee pohjoiseen. Ei Isäntä kylläkään ole puhunut yhtään mitään lähdöstä enkä minä ole kysellyt. Kyllä minä ainakin aion lähteä junalla yksin.

Se on taas ikävä kun äitienpäivä lähestyy ja lapset sekä pienokaiset soittelevat, luultavasti. Vanhin poika soittaa aina illalla kun Norjassa ei ole äitienpäivä samaan aikaan, niin ei kiireinen mies aina muista milloin on äitienpäivä Suomessa.

Toivoisin niin kovasti, että poika perheineen Pohjois-Pohjanmaalta tulisi edes kerran täällä käymään lasten ja miniän kanssa - mutta se on varmaankin toteutumaton toive. Tätä asiaa rukoilen päivittäin Jumalalta, mutta vastausta en vielä ole saanut. Ilmeisesti minun on tyytyminen tähän asiaan, eikä pullikoida Jumalan tahtoa. vastaan. Hän kuitenkin tietää mikä minulle on parasta.

Poika kyseli puhelimessa toissapäivänä, että miksi et ole käynyt. Yritin selitellä jotain rahasta, mutta näistä kovista kivuista ja kävelyvaikeuksista en puhunut mitään, koska en halunnut huolestuttaa heitä heidän omien murheidensa lisäksi. Usein sitä vaan tuntee itsensä niin huonoksi ja hylätyksi kun katselee miniän laittamia kuvia Kainuusta eli toisesta (ensimmäinen) mummolasta. Olen niin kovasti surullinen aina kuvia katsoessani. Kyllähän minäkin laittaisin kuvia facebookiin, mikäli pienokaiset täällä kävisivät.

Henkilön Raamattuhetki.fi kuva.

Tässäpä oli taas vuodatusta. (onhan tämän blogin nimi vuodatus ;)

-Lapinmuori-

perjantai, 27. huhtikuu 2018

Kevät hommia

Meillä on menossa pihan ja kukkapenkkien siivousta. Samalla perustamme uutta kukkamaata ja poistamme vanhoja havuja pois kun ovat menneet niin rumiksi ja ruskeiksi. Mietiimme, mitä mihinkin laitetaan ja mitä ostetaan uutta. Kyllähän uutta haluaisi ostaa vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon, mutta kun rahaa ei ole, niin täytyy tyytyä entisiin ja niiden jakamiseen.

Meillä kasvoi etupihalla tuivio, joka oli erittäin ränsistynyt ja ruma. Olen sitä tässä talossa katsellut yhdeksän vuotta ja joka vuosi olen vihjaillut, että se pitäisi poistaa. Ei ole mies ollut kovin innostunut poistamaan sitä, kun on ollut hänen istuttama silloin kun on talo rakennettu. Kyllähän siitä nytkin käytiin aikamoinen vääntö melkein riitaan saakka, mutta viimein Isäntä tuumas, että hänpä hakee sitten sakset ja lapion ja ottaa sen pois kun kerran emäntä niin haluaa. Itsekseni virnuilin, mutta en näyttänyt ilmettäni Isännälle. Sakset ja lapio senkuin viuhuivat kun tuivio sai kyytiä. Varovasti kysyin, että mitä teet havun oksilla - Isäntä tuumasi yksikantaan, että teen niistä haketta kukkapenkkeihin. Se oli siinä ja nyt se rumilus on pois.

Toinen keskustelua aiheuttanut poisto oli iso ja ruma marja-aronia etupihalta. Niitä on kaksi, mutta tämä on ollut jo muutaman vuoden heikko eikä ole oikein jaksanut kasvattaa uusia oksia. Kyllä sekin sitten muutaman viikon kuluttua lähti, kun siitä muisti joka päivä puhua.

Pihan ja puutarhan hoito on meille molemmille mukavaa hommaa ja kun on kaksi itsepäistä ihmistä niin aina välillä tulee riitoja tai ainakin sanaharkkaa. Sitten me olemme muutaman hetken mykkäkoulussa, mutta kyllä se tilanne vähitellen laukeaa eikä niistä sitten enää puhuta. Minä aina välillä muistutan, että katso nyt kun on kivan näköistä kun se rumilus on poissa ja kyselen, että mitähän siihen laitettaisiin uutta tai vanhaa kasvamaan.

Pihansiivous terveisin
-Lapinmuori-

sunnuntai, 15. huhtikuu 2018

Uusi elämä

Meillä kasvaa pihalla vanha salava. Sillä on pitkät oksat, jotka kaartuvat alaspäin ja haittaavat kulkemista muutenkin pienellä pihalla. Salavan vieressä kasvaa pienehkö kirsikkapuu, jota se kovasti varjostaa ja toisella puolella salavaa on pyykkiteline ja mattoteline. Kun vie mattoja telineelle, niin saa samalla salavan oksia silmiinsä ja suuhunsa. Salavan kaatamisesta tai ainakin mataloittamisesta on ollut puhetta jo muutaman vuoden ajan, muttta toissapäivänä Isäntä sitten sen katkaisi. Lähti kaikki oksat ja rungosta puolet pois. Aika rujon näköinenhän se nyt on, kun se seisoo yksinään pihlajan ja kirsikkapuun välissä.

Isäntä on solpunnut kaikki sen oksat silppurilla kukkapenkkeihin katteeksi - näin salava jatkaa elämäänsä erissä olomuodossa - ihan kuin me ihmisetkin senjälkeen kun kuolemme. Sitähän me emme tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mutta Raamattu sanoo meille, että saamme uuden elämän, jossa ei ole kipua, sairautta ei tuskaa eikä huolta. Siihen luottaen.

https://www.youtube.com/watch?v=CCG0EorHorw

tkän sieltä ja toisen täältä. Eihän siitä mitään tolkkua tullut, enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Sitten eräs uskova ystäväni neuvoi, että rukoile Jumalaa avaamaan sinulle Raamatun tekstiä. Ja niinhän  minä tein. Aloin lukea ihan alusta - ja kas kummaa kuinka teksti avautui. Senjälkeen olen lukenut aina yhden kokonaisuuden kerrallaan ja moneen kertaan. Nyt luen Jobin kirjeitä, joita olen aikaisemmin lukenut, mutta ymmärrän asioita eri tavalla, eli niin kuin ne on tarkoitettu ymmärrettävän. Kiitos Herralle!

Lopettelen nyt tähän,
Nähellään

- Lapinmuori -

maanantai, 2. huhtikuu 2018

Kipujen kanssa eläminen

Minkälaista on kipujen kanssa eläminen, kyseli eräs tuttavani. Eihän sinusta päällepäin näy, että sinulla on kovia kipuja, hän jatkoi. Ei näy - ei. Kivut ovat minussa olemassa ja niitä ei pääse pakoon, vaikka kuinka haluaisi. Kivut vaivaavat yöllä ja päivällä - ja aina kun ilmat vaihtuvat. Onhan noita kroonisia diagnooseja tällä hetkellä 7 kappaletta.

Kun yksi sairaus saadaan hoitokuntoon, niin seuraava tulee - ja eikun lisää pillereitä. Aika ajoin iskee kova masennus ja silloin laitan kädet ristiin ja rukoilen Jumalalta voimia kestää kaikki kivut sekä myös muut henkisesti koettelevat asiat. Se auttaa - aina joskus. Kaikkea Jumala ei tee niinkuin me haluamme, vaan Hän tekee asiat niinkuin Hän on ne ajatellut tehtäväksi ja omalla ajallaan.

Oltiin pitkänä perjantaina kuoron kanssa kirkossa laulamassa pari laulua. Ihmisiä oli vain 10, eli vähemmän kuin kuorolaisia. Mikä ihmisiä vaivaa, kun eivät käy kirkossa? Onko nämä kaikenlaiset lahkot niin vetäviä, että ne vetää ihmisiä puoleensa stand-up tyyppisillä saarnoillaan. Olen muutaman puheen katsonut TV7:stä ja kyllä se oli touhua. Puhuja heiluu ja hyppii ja kertoo vitsejä, niin että saa ihmiset nauramaan ja välillä nauraa itsekin omille jutuilleen. Voi hyvänen aika sentään! Se on niitä lopunajan merkkejä, joista Raamatussa kerrotaan. Kaikki ennustukset lopunajasta ovat jo näkyvillä ja Jeesuksen toinen tuleminen on lähempänä kuin uskommekaan. Kääntykää hyvät ihmiset oikeaan suuntaan - älkää seuratko fariseuksia.

Oho, taisin poiketa otsikon aiheesta, mutta eipä sen niin väliä.

Herran siunausta
- Lapinmuori

Psalmi 88:2-3

Herra, Jumalani, pelastajani.
päivällä minä huudan sinua avuksi.
yölläkin käännyn sinun puoleesi

Nouskoon rukoukseni sinun kasvojesi eteen,
kallista korvasi minun huutoni puoleen!