tiistai, 26. tammikuu 2021

Elämän nauhaa katsellessa

Olen viime päivinä nähnyt elämääni taaksepäin kuin yhtenä nauhana, jossa on paljon alamäkiä ja vähän nousuja. On vaikeuksia, suruja ja murheita.

Viime kesänä kuulin pojaltani, että hänen isänsä (minun ex-mies) on pahasti sairas eikä parannuskeinoa ole, joten kuolema tulee piakkoin korjaamaan satoaan. Pari päivää senjälkeen se tapahtui. Tuntuihan se pahalta, koska onhan niitä hyviäkin hetkiä ollut avioliitossa, joka kesti 20 vuotta ennenkuin päätimme erota.

Nyt on taas kova alemmuuden tunne ja mielessä käy kaikenlaisia ajatuksia. Olisikohan minun lähellä joku kun teen kuolemaa, oisko siinä surevia lapsia, ikävöisikö minua kukaan kuoleman jälkeen.

Facebook on taas ollut täynnä kaikenlaisia kiitoksia ja kehuja kavereiden tekemisien suhteen. Toiset kun kirjoittaa tai kuvaa sinne jotain - melkein tunnin välein. Miten ihmeessä heillä on aikaa?

Kyllähän minäkin aina joskus jotain kuvia tai kirjoituksia/linkkejä laitan, mutta ei niitä kukaan kommentoi tai edes paina "tykkää"-painiketta. Onkohan minussa jokin vika?

Viime kerralla oli kiitollisuuden kirjoitus ja nyt tänä aamuna tälläinen kirjoitus. Tämä korona vie kaikki vähäisetkin sosiaaliset kontaktit eikä oikein jaksa keskittyä mihinkään.

Kuitenkin meillä on yksi ainoa, joka kuuntelee meitä, ei pilkaa, ei hauku. Yksi, joka on kiitollinen meistä ja joka rakastaa meitä. Häneen me turvaudumme hädän ja ahdistuksen hetkellä. Hän on Vapahtajamme Jeesus Kristus.

"Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.’” (Fil. 4:6) N

Jumala lohduttaa pimeinä päivinä | Liisa Rantasaari

Tahdon jotain enemmän

https://www.youtube.com/watch?v=fBKuGKzKBCc

Puhu hiljaa

https://www.youtube.com/watch?v=dzFWtSFUzkU

 

 

Siunausta viikkoonne!

- lapinmuori -

keskiviikko, 20. tammikuu 2021

Kiitos!

 Siunattua Uutta Vuotta 2021!

Nyt kun tämä erikoinen vuosi on päättynyt niin on aika kiittää - ainakin niitä läheisiä, jotka ovat sinua lähellä. Kuinka vaikeaa onkaan sanoa yksi pieni sana. Usein me kiitämme kun lähdemme kaupasta tai jostain muusta liikkeestä pois tai kun joku avaa meille ulko-oven myymälään. Mutta se lähellä oleva - puoliso, lapset jne. Oletamme, että kyllä se läheinen tietää että  olemme kiitollisia muutenkin, vaikka sitä ei ääneen sanotakaan. Kyllähän sekin pitää paikkansa, mutta sanomisella on suurempi arvo kuin sillä, että oletetaan jotain.

Kuinka hyvältäse tuntuukaan kun saa kiitoksen sanan vaikkapa naapurilta, jolle on vienyt lämmintä leipää ihan muuten vaan. Kuinka naapurin silmät säteilee kun hän kiitoksensa lausuu - silloin tietää, että se tulee sydämestä.

Facebook on täynnä kaikenlaisia kuvia ihmisten tekemisistä ja niitä sitten kiitellään, että kuinka ne ovat kauniita ja että olet sinä taitava. Kumpa minäkin saisin edes joskus läheisiltäni kiitoksen sanan.

Kun seuraavan kerran mietit, pitäisikö sanoa kiitos jollekin, joko lähimmäiselle tai vieraalle niin sano se - KIITOS.

…ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä! (Ef. 5:20)

Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta. (1. Tess. 5:18)

Kun siis seuraavan kerran mietit, pitäisikö sanoa kiitos, joko kaverille, äidille tai Jumalalle, niin tee se. …ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä! (Ef. 5:20)

CamCam: Kiitos!
Tämä kiitos on teille, jotka käytte lukemassa näitä minun juttuja.
 lapinmuori

maanantai, 6. heinäkuu 2020

Lämmintä on - oli.

Kun kesäkuussa oli monta hellepäivää niin välillä tuntui ettei oikein jaksa oikein mitään tehdä eikä pahemmin liikkuakaan. Sydän hätäili kovasti ja henkeä ahdisti,  jopa puikkojen heiluttelu oli työlästä hommaa. Päivät olivat kovin pitkiä ja tuskaisia eikä aika tahtonut kulua millään. Silloin kävi useasti mielessä, että kunpa olisi järvi tai meri lähellä, että voisi pulahtaa virkistävään veteen.

Kävimme mieheni vanhempien haudalla kastelemassa kukkia pari kertaa viikossa ja hautausmaan lähellä on iso leirintä alue, (meren rannalla) jossa oli paljon karavaanareita. Lasten iloiset äänet kuuluivat vedestä kun he saivat polskia sydämensä kyllyydestä virvoitellakseen itseään.

Raamatussa on useampi kohta, joissa puhutaan vedestä. Vesi on elämän edellytys jokaisessa asiassa, ilman vettä meitä ei olisi - mutta miten on elävän veden laita?

Raa­ma­tus­sa vesi on ikui­sen elä­män läh­de. Raa­mat­tu se­lit­tää tä­män tar­koit­ta­van Py­hän Hen­gen vai­kut­ta­maa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan an­teek­si­an­ta­vaa evan­ke­liu­mia. Tääl­lä ajas­sa se on löy­det­tä­vis­sä Ju­ma­lan las­ten suus­ta ja sy­dä­mes­tä. ”Se sana on juu­ri si­nun ty­kö­näs, ni­mit­täin si­nun suus­sas ja sy­dä­mes­säs. Tämä on se sana us­kos­ta jos­ta me saar­naam­me.” (Room. 10:8.) Jee­sus sa­noi: ”Joka us­koo mi­nuun, hä­nen si­sim­mäs­tään kum­pu­a­vat elä­vän ve­den vir­rat” (Joh. 7:38).

”Hen­ki ja mor­si­an sa­no­vat: ’Tule!’ Joka tä­män kuu­lee, sa­no­koon: ’Tule!’ Joka on ja­nois­saan, tul­koon. Joka ha­lu­aa, saa lah­jak­si elä­män vet­tä.” (Ilm. 22:17.)

Näinä kovina aikoina meidän jokaisen tulisi etsiä elävää vettä ja se veden alkulähdettä, joka on Jeesus Kristus.

On niin vaikea kirjoittaa tätä juuri nyt. En ole vuoteen nähnyt pienokaisia enkä muistisairasta isää. Ensi kuussa ajattelin lähteä junalla pohjoista kohti ja luottaa siihen, että Herra pitää minusta huolen.

Siunaavin ajatuksin
-lapinmuori-

torstai, 14. toukokuu 2020

Korona "karanteenissa"

Se on sitten vuosikin vaihtunut viimeisen kirjoituksen jälkeen - niin se aika vain rientää.

Isä jouduttiin laittamaan hoitokotiin viime vuoden marraskuun alussa, olihan se aika kova paikka. Meistä lapsista nuorin oli omaishoitaja ja hänessä alkoi väsymys kuulua äänessä aina kun soitteli pohjoiseen. Isä sai paikan hieman alle kuukaudessa, vaikka ensin sanottiin, että ei onnistu ennen kuin vuoden 2020 alussa.

Nyt kun ollaan oltu karanteenin omaisessa tilassa kaksi kuukautta, niin pää alkaa pikkuhiljaa lyödä tenää - kuoroharjoitukset on lopetettu, joten ei pääse laulamaan ja kaupassakaan en käy, vaan tilaan ruoat verkkokaupasta kotiin tuotuna. Sanoinkin miehelleni, että kun vihdoin pääsen kauppaan, niin olen siellä kaksi tuntia ja vain katselen ihmisiä. Ja tietysti pienokaisia on kova ikävä - ollaanhan me videopuheluilla soiteltu aina silloin tällöin.

Käsitöitä olen tehnyt jonkin verran lähinnä villatakkeja ja puseroita pienokaisille. Ne ovat myytävä tällä hetkellä fb-sivulla, laitan ne myös nettisivuille, kunhan saa niin paljon itsestäni irti. Välillä tuntuu, että toimettomuus iskee, eikä jaksaisi oikein tehdä vähäisiäkään kotitöitä.

Yritän kuitenkin kovasti varjella itseäni tartunnalta kun käyn kerran kuukaudessa laboratorissa verikokeissa, luotan siihen, että Jumala varjelee - tapahtukoon Hänen tahtonsa, ei minun. Aamen.

 

Isä meidän - TAULU (pysty) - JR Jalot - Palvelua asiakaslähtöisesti

 

Siunausta ja varjelusta elämääsi

- Lapinmuori

perjantai, 16. elokuu 2019

Kuka huolehtii ja hoitaa?

Tässä kun olen vain kuluttanut päiviäni näiden kipujen kanssa, niin on ollut aikaa miettiä kaikenlaisia asioita. Yksi asia, joka nousee tällä hetkellä kaikista syvemmin esiin on se, että äidin kuolemasta tulee 19.8 kuluneeksi vuosi. Kertaan niitä hetkiä nyt päivä päivältä ja muistelen niitä asioita, mitä äiti pystyi sanomaan aina uloshengityksen mukana. Muistan äidin ilmeitä ja eleitä - muistan äidin kyyneleet silmissä - muista laulut, joita hänelle laulelin.

Hoitaminen on se, jota olen miettinyt myös paljon. Äiti kasvattaa vauvan mahassaan, äiti synnyttää vauvan kipujen kanssa. Äiti valvoo ja hoitaa sairasta lasta, mutta tekee silti päivisin muut työt ja hoitaa muut lapset siinä ohessa, mikäli niitä on. Äiti huolehtii ja opettaa lasta toimimaan itsenäiseti - käymään potalla, syömään ja pukemaan itse. Äiti huolehtii silloinkin kun lapsi lähtee päiväkotiin ja kouluun. Aina on huoli lapsesta ja että mitenkähän se lapsi siellä pärjää.

Lapsi kasvaa ja aikustuu ja muuttaa pois kotoa - silloinkin äiti huolehtii. Lapsi löytää puolison ja he menevät naimisiin ja alkavat elämään omaa elämäänsä ja jälleen äiti huolehtii, että mitenkähän he pärjäävät - nyt on tullut jo me-muoto eli on kaksi ihmistä, joista äiti huolehtii - miniä/vävy.

Lapsen perheeseen syntyy ensimmäinen lapsi ja jälleen äiti huolehtii, että osaakohan he hoitaa lasta. Ja näin se ketju vaan lisääntyy ja äidille tulee lisää huolehtimista.

Äiti vanhenee ja sairastuu - lapsilla on oma elämä - kuka silloin huolehtii ja hoitaa äitiä/isää. Nämä edellä olevat asiat pätevät samalla tavalla isään - ei isäkään osaa olla huolehtimasta jälkeläisistään vaikkakin miehet eivät sitä niin paljon näytä päälle päin.

Kuvahaun tulos haulle heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen sillä hän pitää teistä huolen

 

 

 

 

 

  • LapinMuori

    Olen 60+, Lapista kotoisin, uskossa oleva kahden pojan äiti, kolmen pienokaisen mummo, yhden naisen anoppi ja yhden miehen avovaimo. Asun tällä hetkellä Kymenlaaksossa, josta mieheni on kotoisin.
    Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja aikani kuluksi teen käsitöitä, joita aina silloin tällöin riittää myytäväksikin.