Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


maanantai, 6. heinäkuu 2020

Lämmintä on - oli.

Kun kesäkuussa oli monta hellepäivää niin välillä tuntui ettei oikein jaksa oikein mitään tehdä eikä pahemmin liikkuakaan. Sydän hätäili kovasti ja henkeä ahdisti,  jopa puikkojen heiluttelu oli työlästä hommaa. Päivät olivat kovin pitkiä ja tuskaisia eikä aika tahtonut kulua millään. Silloin kävi useasti mielessä, että kunpa olisi järvi tai meri lähellä, että voisi pulahtaa virkistävään veteen.

Kävimme mieheni vanhempien haudalla kastelemassa kukkia pari kertaa viikossa ja hautausmaan lähellä on iso leirintä alue, (meren rannalla) jossa oli paljon karavaanareita. Lasten iloiset äänet kuuluivat vedestä kun he saivat polskia sydämensä kyllyydestä virvoitellakseen itseään.

Raamatussa on useampi kohta, joissa puhutaan vedestä. Vesi on elämän edellytys jokaisessa asiassa, ilman vettä meitä ei olisi - mutta miten on elävän veden laita?

Raa­ma­tus­sa vesi on ikui­sen elä­män läh­de. Raa­mat­tu se­lit­tää tä­män tar­koit­ta­van Py­hän Hen­gen vai­kut­ta­maa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan an­teek­si­an­ta­vaa evan­ke­liu­mia. Tääl­lä ajas­sa se on löy­det­tä­vis­sä Ju­ma­lan las­ten suus­ta ja sy­dä­mes­tä. ”Se sana on juu­ri si­nun ty­kö­näs, ni­mit­täin si­nun suus­sas ja sy­dä­mes­säs. Tämä on se sana us­kos­ta jos­ta me saar­naam­me.” (Room. 10:8.) Jee­sus sa­noi: ”Joka us­koo mi­nuun, hä­nen si­sim­mäs­tään kum­pu­a­vat elä­vän ve­den vir­rat” (Joh. 7:38).

”Hen­ki ja mor­si­an sa­no­vat: ’Tule!’ Joka tä­män kuu­lee, sa­no­koon: ’Tule!’ Joka on ja­nois­saan, tul­koon. Joka ha­lu­aa, saa lah­jak­si elä­män vet­tä.” (Ilm. 22:17.)

Näinä kovina aikoina meidän jokaisen tulisi etsiä elävää vettä ja se veden alkulähdettä, joka on Jeesus Kristus.

On niin vaikea kirjoittaa tätä juuri nyt. En ole vuoteen nähnyt pienokaisia enkä muistisairasta isää. Ensi kuussa ajattelin lähteä junalla pohjoista kohti ja luottaa siihen, että Herra pitää minusta huolen.

Siunaavin ajatuksin
-lapinmuori-

torstai, 14. toukokuu 2020

Korona "karanteenissa"

Se on sitten vuosikin vaihtunut viimeisen kirjoituksen jälkeen - niin se aika vain rientää.

Isä jouduttiin laittamaan hoitokotiin viime vuoden marraskuun alussa, olihan se aika kova paikka. Meistä lapsista nuorin oli omaishoitaja ja hänessä alkoi väsymys kuulua äänessä aina kun soitteli pohjoiseen. Isä sai paikan hieman alle kuukaudessa, vaikka ensin sanottiin, että ei onnistu ennen kuin vuoden 2020 alussa.

Nyt kun ollaan oltu karanteenin omaisessa tilassa kaksi kuukautta, niin pää alkaa pikkuhiljaa lyödä tenää - kuoroharjoitukset on lopetettu, joten ei pääse laulamaan ja kaupassakaan en käy, vaan tilaan ruoat verkkokaupasta kotiin tuotuna. Sanoinkin miehelleni, että kun vihdoin pääsen kauppaan, niin olen siellä kaksi tuntia ja vain katselen ihmisiä. Ja tietysti pienokaisia on kova ikävä - ollaanhan me videopuheluilla soiteltu aina silloin tällöin.

Käsitöitä olen tehnyt jonkin verran lähinnä villatakkeja ja puseroita pienokaisille. Ne ovat myytävä tällä hetkellä fb-sivulla, laitan ne myös nettisivuille, kunhan saa niin paljon itsestäni irti. Välillä tuntuu, että toimettomuus iskee, eikä jaksaisi oikein tehdä vähäisiäkään kotitöitä.

Yritän kuitenkin kovasti varjella itseäni tartunnalta kun käyn kerran kuukaudessa laboratorissa verikokeissa, luotan siihen, että Jumala varjelee - tapahtukoon Hänen tahtonsa, ei minun. Aamen.

 

Isä meidän - TAULU (pysty) - JR Jalot - Palvelua asiakaslähtöisesti

 

Siunausta ja varjelusta elämääsi

- Lapinmuori

perjantai, 16. elokuu 2019

Kuka huolehtii ja hoitaa?

Tässä kun olen vain kuluttanut päiviäni näiden kipujen kanssa, niin on ollut aikaa miettiä kaikenlaisia asioita. Yksi asia, joka nousee tällä hetkellä kaikista syvemmin esiin on se, että äidin kuolemasta tulee 19.8 kuluneeksi vuosi. Kertaan niitä hetkiä nyt päivä päivältä ja muistelen niitä asioita, mitä äiti pystyi sanomaan aina uloshengityksen mukana. Muistan äidin ilmeitä ja eleitä - muistan äidin kyyneleet silmissä - muista laulut, joita hänelle laulelin.

Hoitaminen on se, jota olen miettinyt myös paljon. Äiti kasvattaa vauvan mahassaan, äiti synnyttää vauvan kipujen kanssa. Äiti valvoo ja hoitaa sairasta lasta, mutta tekee silti päivisin muut työt ja hoitaa muut lapset siinä ohessa, mikäli niitä on. Äiti huolehtii ja opettaa lasta toimimaan itsenäiseti - käymään potalla, syömään ja pukemaan itse. Äiti huolehtii silloinkin kun lapsi lähtee päiväkotiin ja kouluun. Aina on huoli lapsesta ja että mitenkähän se lapsi siellä pärjää.

Lapsi kasvaa ja aikustuu ja muuttaa pois kotoa - silloinkin äiti huolehtii. Lapsi löytää puolison ja he menevät naimisiin ja alkavat elämään omaa elämäänsä ja jälleen äiti huolehtii, että mitenkähän he pärjäävät - nyt on tullut jo me-muoto eli on kaksi ihmistä, joista äiti huolehtii - miniä/vävy.

Lapsen perheeseen syntyy ensimmäinen lapsi ja jälleen äiti huolehtii, että osaakohan he hoitaa lasta. Ja näin se ketju vaan lisääntyy ja äidille tulee lisää huolehtimista.

Äiti vanhenee ja sairastuu - lapsilla on oma elämä - kuka silloin huolehtii ja hoitaa äitiä/isää. Nämä edellä olevat asiat pätevät samalla tavalla isään - ei isäkään osaa olla huolehtimasta jälkeläisistään vaikkakin miehet eivät sitä niin paljon näytä päälle päin.

Kuvahaun tulos haulle heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen sillä hän pitää teistä huolen

 

 

 

 

 

torstai, 25. heinäkuu 2019

Hälinää - hulinaa

Pikkuiset kävivät isänsä kanssa kylässä. Olivat kolme yötä - kaksi kokonaista päivää. Lyhythän se aika oli, mutta kiva kun kävivät. Kepin ja kipujen kanssa tein ruokaa ja leikin lasten kanssa, sen minkä pystyin. Käytiin me vähän retkelläkin.

Ensinhän lapset olivat paremman mummon luona viisi päivää. Nyt taas näkyi fb:ssa, että parempi mummo on kylässä lasten luona. Hehkutus oli taas suurta - eipä siinä sitten muuta kuin kyynelsilmin jälleen tämä huono mummo katsoi videon pätkää ja lapsukaisia - tuntuu niin tosi pahalta. Eipä sieltä miniän puolelta tule edes koskaan soittoa, että mitenkä sinä jaksat. Poikakin soittaa aina silloin kun miniä ei ole paikalla, yleensä autosta kotimatkallaan.

Kivut ovat edelleen tosi kovat ja kovat on lääkkeetkin. Pää on sekaisin ja ajatus ei oikein kulje - puhekin välillä sammaltaa, mutta Jumala ei ole antanut mitään minun elämääni, millä ei olisi jotain tarkoitusta. Toisinaan vain mietin, että mitähän tarkoitusta näillä kaikilla vastoinkäymisillä ja kivuilla on? Onko tämä jo liikaa? Onko Jumala hylännyt minut?

Usko on varsin tiukalla nykyisin. Mutta kun ottaa Raamatun käteen ja lukee sieltä jotain, niin aina sieltä löytyy teksti, että Jumala rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen, eikä Hän ole minua hylännyt.

Heittäkää kaikki murheenne Hänen kannettavakseen sillä Hän pitää teistä huolen.
1.Piet.5:7

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.

 

tiistai, 9. heinäkuu 2019

Kipuja, kipuja, kipuja

Jalkakivut senkun vaan jatkuvat. Olen  nyt käynyt 3 kertaa terveyskeskuksessa ja joka kerta lääkitys  kovenee samassa suhteessa kuin kivutkin.  Nyt viimeisellä kerralla sentään laitettiin lähete ortopedille. Kepin kanssa kävely helpotta liikkumista, mutta autolla ajo on tosi kivuliasta kun kaasujalka on juuri se kipeä jalka.

Nuorin poika on tulossa ensi viikon maanantaina 3 lapsen (7 v, 5v, 2,½v) muutamaksi päiväksi kylään. Miniä ei pääse kun on töissä. Siinä sitä sitten on touhua ja tohinaa. Mies ei oikein tykkää koko hommasta kun luulee, että minä väsytän itseni, vaikka asia on toisinpäin - virkistyn kivuilta ja mieleltä.

Pienokaiset olivat pari viikkoa sitten paremman mummon luona viikon ilman äitiä ja isää. Minäkin toivoisin että pienokaiset voisivat olla meillä ilman vanhempiaan viikon lomalla, mutta se ei onnistu ainakaan nyt ja miniähän ei päästä lapsia meille yksinään kun pelkää, että saan sydänkohtauksen, kun minulla on tahdistin. Mutta onneksi on se parempi mummola, jossa hoidetaan lapset hyvin.

Joskus - tai aika usein - tuntuu niin pahalta, kun en ole saman arvoinen mummo kuin miniän äiti on. Miniä hehkuttaa facebookissa kuinka lapset ovat mummolassa lomalla ja kuinka heillä on kivaa siellä, mutta eipä hehkuta silloin kun lapset ovat isänsä kanssa minun luonani.

”Herra on sorrettujen turva, hän on suoja ahdingon aikana. Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua.” (Ps. 9:9-10)

Tämä Raamatun kohta on sellainen, joka auttaa minua eteenpäin kaikissa asioissa, missä minulla on ongelmia. Ehkäpä kerran kärsimykseni ja murehtimiseni loppuu ja silloin saan nähdä Vapahtajan, joka ottaa kaikki murheeni pois. 

”Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.” (Ps. 147:3)

images.jpg

Herran siunausta teille kaikille!

  • LapinMuori

    Olen 60+, Lapista kotoisin, uskossa oleva kahden pojan äiti, kolmen pienokaisen mummo, yhden naisen anoppi ja yhden miehen avovaimo. Asun tällä hetkellä Kymenlaaksossa, josta mieheni on kotoisin.
    Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja aikani kuluksi teen käsitöitä, joita aina silloin tällöin riittää myytäväksikin.