Näin joulun lähestyessä mieli aina tekee tepposiaan. On ikävä edesmenneitä läheisiä, on ikävä lapsia ja lapsenlapsia, on ikävä kotiseudulle, on ikävä Herramme läheisyyttä.

Iltaisin kuunnellessa joululauluja jouluradio.fi:stä, tulee väkisinkin kyynel silmään ja sydän täyttyy kaipuusta. Onneksi on kuitenkin kuoro, jossa saan käydä laulamassa ja tuomassa iloa ihmisille. Tykkään laulaa messuissa, koska silloin koen olevani Herraa lähellä.

Näin joulun aikaan meillä on kuoron kanssa aika paljon esiintymisä erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Toisinaan väsyttää lähteä kuoroharjoituksiin, mutta väsymys haihtuu heti kun alkaa äänenavaus osio.

Vietämme jälleen joulun kahdestaan mieheni kanssa. Olemme päättäneet vuosia sitten, että emme osta toisillemme joululahjoja vaan ostamme ruokapöytään aina jouluna jotain erikoisempaa ruokaa.

Tänään on ensimmäinen adventti sunnuntai ja sytytin aamiaispöytään adventtikynttelikköön ensimmäisen kynttilän. Tuli jotenkin lämmin olo ja tunsin Herran olevan lähellä.

Rauhoittavaa Jeesuksen syntymän odotusjuhlaa!

Itse rauhan Herra suokoon teille rauhan, aina ja kaikin tavoin. Herra olkoon teidän kaikkien kanssa. 2. Tessalonikalaiskirje 3:16