Saimme käydä kuoron kanssa sairaalan eri osastoilla laulamassa joululauluja. Ne ovat aina niin sydämeen koskettavia hetkiä, kun muisti sairaudesta kärsivä vanhus laulaa meidän mukana tuttuja lauluja ja osaa kaikki sanat ulkomuistista.

Saattohoito-osastolla on taas ihan erilainen tunnelma, jotenkin niin rauhallinen ja lempeä. Vaikka olet kuinka sairas ja odotat lähestyvää lähdön hetkeä, niin silti sydämestä kumpuaa ilo ja laulun taika.

Toinen koskettava hetki on kun käymme joulupäivänä laulamassa jouluaamun jumalanpalveluksessa. Silloin tuntuu, että Jeesus on lähellä ja koskettaa meitä jokaista. Läheisyyden tunne on voimakas.

Nyt kun joulu on jo aika lähellä, olisi hetki irrottautua "tekemättömistä töistä" ja istahtaa alas sekä miettiä miksi me joulua vietämme. Oliko Jeesuksen ensimmäinen joulun ruokapöytä täynnä oleva ruokia?  Oliko kotona siivottu joka paikka kiiltäväksi ja puhtaaksi? Oliko äiti väsynyt kaikesta touhuamisesta? Jokainenhan meistä tietää kysymyksiin vastauksen.

Jeesus syntyi talliin pelastamaan meidät ihmiset joutumasta kadotukseen. Tämä maailma on paha paikka juuri nyt ja siksi tarvitsemme Jumalan Poikaa, Jeesusta, että osaisimme elää niinkuin Hän on opettanut.

Meidän kuoron yhden laulun nimi on Hän on valo. "Hän on valo, toivo, kirkkaus keskellä pimeyden. Hän on Jeesus".

Lähdenpä tästä hieman tuomaan valoa laulamalla.

Valoisaa ja siunattua Joulua!