Meillä on menossa pihan ja kukkapenkkien siivousta. Samalla perustamme uutta kukkamaata ja poistamme vanhoja havuja pois kun ovat menneet niin rumiksi ja ruskeiksi. Mietiimme, mitä mihinkin laitetaan ja mitä ostetaan uutta. Kyllähän uutta haluaisi ostaa vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon, mutta kun rahaa ei ole, niin täytyy tyytyä entisiin ja niiden jakamiseen.

Meillä kasvoi etupihalla tuivio, joka oli erittäin ränsistynyt ja ruma. Olen sitä tässä talossa katsellut yhdeksän vuotta ja joka vuosi olen vihjaillut, että se pitäisi poistaa. Ei ole mies ollut kovin innostunut poistamaan sitä, kun on ollut hänen istuttama silloin kun on talo rakennettu. Kyllähän siitä nytkin käytiin aikamoinen vääntö melkein riitaan saakka, mutta viimein Isäntä tuumas, että hänpä hakee sitten sakset ja lapion ja ottaa sen pois kun kerran emäntä niin haluaa. Itsekseni virnuilin, mutta en näyttänyt ilmettäni Isännälle. Sakset ja lapio senkuin viuhuivat kun tuivio sai kyytiä. Varovasti kysyin, että mitä teet havun oksilla - Isäntä tuumasi yksikantaan, että teen niistä haketta kukkapenkkeihin. Se oli siinä ja nyt se rumilus on pois.

Toinen keskustelua aiheuttanut poisto oli iso ja ruma marja-aronia etupihalta. Niitä on kaksi, mutta tämä on ollut jo muutaman vuoden heikko eikä ole oikein jaksanut kasvattaa uusia oksia. Kyllä sekin sitten muutaman viikon kuluttua lähti, kun siitä muisti joka päivä puhua.

Pihan ja puutarhan hoito on meille molemmille mukavaa hommaa ja kun on kaksi itsepäistä ihmistä niin aina välillä tulee riitoja tai ainakin sanaharkkaa. Sitten me olemme muutaman hetken mykkäkoulussa, mutta kyllä se tilanne vähitellen laukeaa eikä niistä sitten enää puhuta. Minä aina välillä muistutan, että katso nyt kun on kivan näköistä kun se rumilus on poissa ja kyselen, että mitähän siihen laitettaisiin uutta tai vanhaa kasvamaan.

Pihansiivous terveisin
-Lapinmuori-