Vuodet ovat vierineet vinhaa vauhtia viimeisestä kirjoituksesta. Yritän taas herätellä tämään henkiin.

Olen sairastellut näinä vuosina aika paljon, sydän on reistaillut ja nivelrikko on aika pahana sekä polvissa että lonkassa, kepin kanssa kuljen. Olen miettinyt useasti että miksi minulle on annettu näin paljon sairauksia ja kärsimyksiä. Ehkä nämä selviää sitten kun pääsen Taivaan kotiin. Omantunnon syytöksiä on paljon kun miettii näitä asioita: missä olen tehnyt väärin, enkö ole tarpeeksi kääntynyt Jumalan puoleen, rakastaako Jumala enää minua jne.

Onneksi on kuitenkin kuoro, jossa saan kerran viikossa käydä virkistäytymässä. Mukavia sunnuntain messuja on ne kun meidän kuoro toimiin messuryhmänä. Olen tämän ryhmä vetäjä ja suunnittelen ensin itsekseni messua ja sitten käymme vielä asioita messuryhmään osallistujien kanssa läpi, Kaikista eniten tykkään esirukouksen kirjoittamisesta. Siinä yhdistyy kaikki ja siinä on kaikki, Jumalan suuri rakkaus, Jeesuksen Kristuksen sovintoveri.

Vieläkin pyörii elämännauha silmien ja ajatuksieni läpi, tulee mieleen vain pahoja ja huonoja asioita, joita olen tehnyt ja kärsinyt.

Tällä hetkellä suurin rukous aiheeni on, että pääsisin vielä asumaan kotiseudulleni Lappiin. Se ei kuitenkaa tällä hetkellä ole mahdollista, mieheni ei halua sinne muuttaa. Ehkäpä vielä jonain päivänä Jumala antaa sen tapahtua.

Hyvää alkavaa viikkoa ja Herramme siunausta kaikille. "Nähdään"

- lapinmuori-